Diagnoosin tekeminen

Niveltulehduksia sekä nivelten kulumissairauksia voivat hoitaa terveyskeskuslääkäri, sisätautilääkäri, fysiatri tai reumalääkäri. Kun tämä hoito ei riitä, konsultoidaan usein ortopedia leikkaushoidon tarpeen arvioimiseksi. Joissakin tapauksissa myös ortopedi saattaa olla ensimmäinen potilasta hoitava lääkäri.

Potilaan tutkiminen

Vaikka jokainen potilaan tilanteen arviointi on erilainen, on olemassa useita yleisesti käytettyjä testejä, joita voidaan käyttää apuna.

Yleensä potilaan tutkiminen käsittää seuraavat osat:

• Perusteellinen sairaushistoria
• Lääkärin suorittama kliininen tutkimus
• Röntgenkuvat
• Lisätutkimukset tarpeen mukaan

Lääkäri käyttää sairaushistoriaa apuna arvioidessaan potilaan yleistä terveydentilaa sekä nivelkipujen mahdollisia syitä. Lisäksi se auttaa lääkäriä arvioimaan, missä määrin nivelkipu haittaa potilaan jokapäiväistä elämää.

Potilasta tutkiessaan lääkäri voi saada vahvistusta mahdolliselle diagnoosille (tai sulkea sen pois). Potilaan tutkiminen mahdollistaa myös muiden tärkeiden seikkojen arvioinnin, joita ovat esimerkiksi:

• Voima
• Liikelaajuus
• Turvotus
• Refleksit
• Ihon kunto

Potilaan tutkimisen jälkeen on yleensä seuraavaksi röntgenkuvien arviointi. Kuvista näkyy, kuinka laaja mahdollinen nivelvaurio tai epämuodostuma on. Röntgenkuvassa voi näkyä seuraavia muutoksia:

• Nivelraon kaventuminen
• Luun kystat eli nesterakkulat, jotka liittyvät nivelrikkoon
• Luupiikit eli osteofyytit luun reunassa
• Luun kovettuminen (skleroosi)
• Epämuodostuma tai virheasento

Toisinaan saatetaan tarvita lisäkokeita diagnoosin vahvistamiseksi. Veri-, virtsa- tai nivelnestetutkimukset voivat auttaa nivelessä olevan taudin määrittelyssä ja tiettyjen sairauksien poissulkemisessa. Magneettikuvaus (MRI) saattaa olla tarpeellinen luun tilan ja sairaan nivelen pehmytkudosten määrittelemiseksi.